Padat ja pannut

hiiliteräspannu

Tämäkin artikkeli on alkujaan 8 vuotta sitten kirjoitettu mutta kuten hiiliteräspannu, asia ei mene vanhaksi. Mikäli etsit rasvapolttovinkkejä, hyppää tekstin loppuun

Vuosien varrella on tullut käytettyä loppuun varmasti kymmeniä pinnoitettuja pannuja ja kasareita. Poikkeuksetta tuntuivat pinnat irtoavan viimeistään vuoden käytön jälkeen, vaikka käytössä on ollut toistasataakin maksaneita “parempia” pannuja. Valurauta on hyvä vaihtoehto mutta meillä on sitä käytetty ainoastaan pihvien paistoon, jossa se toki toimiikin erinomaisesti. Tähän on syynä lähinnä valuraudapannujen suurempi paino ja kiiltäväpintaista hiiliteräspannua työläämpi puhdistus. Lisäksi monet modernit valurautapannut eivät ole enää materiaaliltaan yhtä hyviä kuin ne vanhat mummolan ikuiset paistoastiat.

Ensikosketuksen hiiliteräspannuihin sain ruokamessuilta vuonna 2010. Messutarjouksena nappasin mukaani Eiringin osastolta 3 De Buyerin pannua kahden hinnalla ja edelleen täytyy todeta että olisi säästynyt pitkä penni jos olisi ostanut tällaiset heti omaan talouteen muuttaessani. Tätä kirjoittaessa nuo mainitut paistoastiat ovat olleet päivittäisessä käytössä 10 vuotta ja saaneet lisäkseen vielä yhden, kalan paistoon dedikoidun pannun.

Hiiliteräspannu on edullinen, käytännössä ikuinen ja erittäin toimiva laite monenlaisessa paistamisessa. Alle 30 eurolla saa jo monikäyttöoisen yleispannun.  Teräspannu vaatii minusta kaverikseen kunnollisen teräslastan, muovi- tai puulastoilla paisteleminen on vähän hankalampaa. Tuotemerkki Rösle kannattaa pitää mielessä. Paistofiilis näissä on aika erilainen kuin muilla materiaaleilla ja moni ruoka (kuten vaikkapa kananmuna) saattaa toisinaan ottaa hieman kiinni pannuun, mutta irtoaa teräslastalla erittäin helposti ja ehjänä.

Yksi tärkeä etu pinnoitettuihin nähden on lämmönkestävyys, näillä voi oikeasti paistaa ja vaikka liekittää pihvejä. Etenkin induktioliedellä myös nopea reagointi lämmönsäätöön on aivan omaa luokkaansa, koko pannu on sekunneissa paistovalmis kun lieden säätää täysille. Joskus on myös mukavaa ottaa pannu nuotiolle tai paistaa siinä grillissä hiilien päällä joku lisuke tai kiehauttaa kastike.

Mikään ihmepannu ei kuitenkaan ole kyseessä sillä hiiliteräksen käyttö vaatii hieman malttia ja opettelua. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen, sillä kun pannuun on kerääntynyt kunnon patina ja kokkiin rutiini, ei paluuta tefloniin ole. Patinan keräys vaatii hieman kärsivällisyyttä, alkuun saa olla varovaisempi lämpötilojen kanssa mutta kunnolla mustuneen pannun pintaan on jo aika vaikea polttaa mitään todella pahasti kiinni.

Yksi kantapään kautta opittu paistamisen perusasia on paistaessa antaa tuotteen, esimerkiksi pihvin paistua riittävän pitkään ennen kääntämistä. Usein paistettava aines nimittäin ottaa pannuun kovastikin kiinni alkuun mutta kun kunnollinen paistopinta on muodostunut, irtoaa se pannusta ihan itsestään. Hiiliteräspannu on muuten ensimmäinen jolla olen saanut myös sen ensimmäisen letun onnistumaan, tefloneilla tuntuu ensimmäinen menevän aina pieleen.

Pesu pitää aina suorittaa välittömästi käytön jälkeen, sillä nämä pannut ruostuvat nopeasti. Eikä tiskiaineita kannata käyttää juuri milloinkaan hiiliteräksen puhdistamiseen. Kuuma pannu pestään siis pelkällä lämpimällä vedellä ja tiskiharjalla ja kuivataan huolellisesti, lopuksi sipaistaan vielä pieni tilkka öljyä pintaan vaikka talouspaperin palasella. Mutta tämäkään ei ole aivan ehdoton sääntö, sillä kun patina on saatu aikaan, voi joskus huoletta tipan tiskiainetta laittaa mikäli on erityisen likainen pannu.

Rasvapoltto

Perinnetiedon mukaan hiiliteräs pitää ehdottomasti rasvapolttaa ennen käyttöä. Itse olen sitä mieltä että tämä ei ole välttämätöntä, ei edes kovin tarpeellista. Kalapannuani aloin käyttää suoraan ilman rasvapolttoa täysin ongelmitta. Malttia vaan lämpötilojen kanssa alkuun ja suojaava patina kerääntyy käytön myötä. Eli suosittelen erittäin vahvasti olemaan stressaamatta tämänkään asian kanssa. Hiiliteräspannu paranee käytössä.

Mikäli kuitenkin haluat rasvapolton suorittaa, toimivaksi havaitsemani ohje tulee Eiringin myymien DeBuyer -pannujen mukana:

Kuori normaalikokoisen perunan kuoret pannulle ja keitä näitä vedessä n. 15 minuuttia. Kaada vesi ja kuoret pois. Tämän jälkeen tee pannulle rasvapoltto: kuivaa pannu ja voitele se millä tahansa ruokarasvalla. Kuumenna pannu mahdollisimman kuumaksi, niin että rasva kärähtää. Rasvanpolttokäsittelyn avulla perunankuoren tärkkelys ja öljy muodostavat pannuusi ensimmäisen tarttumattoman paistopinnan.

Jotkut väittävät että rasvapoltto pitää uusia ajoittain, mutta se aika ei ole vielä 10 vuodessa tullut eteen. Pannu paranee käytettäessä ja oikein pahasti pohjaan poltettuakaan ei ole tarvinnut rasvapolttaa uudestaan. Teräslastalla ja tiskiharjalla pinta puhtaan kiiltäväksi ja kovaa käyttöä vain.

Kommentoi

%d bloggaajaa tykkää tästä: