Raparperikatkero

Tämäkin artikkeli on vanhan päivitystä uusilla kokemuksin lisättynä.

Suurena Camparin, Carillon ja muiden katkeranhappamanmakeiden juomien ystävänä kiinnostuin kovasti kun törmäsin verkossa kotitekoisen raparperikatkeron reseptiin. Noita em. kaupallisia juomia tulee nautittua kesäaikaan kuplavedellä jatkettuna drinkkinä grillailun ohessa ja samantyyliseen käyttöön aloin tätä omaakin kokeilua suunnitella. Eli kirpakkaa makua ja sen verran sokeria että vissyyn sekoitettuna tulee sopivan raikas juoma, ei missään nimessä imelä. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin kirkasta viinaa ja hieman erilaisia mausteita muutenkin. Oman sekoituksen pohjaksi valitsin halvan ginin, josta tulee sitten jo valmiiksi vähän mausteisempaa makua. Ja pohjautuuhan herkullinen perinnejuoma Gambinakin giniin joten ei tämä voi ihan pieleen mennä…

Raparperit olivat tänä vuonna tavallistakin aikaisemmassa joten napsin hetkessä mukavan nipun mehukkaita varsia pihamaalta ja pilkoin purkkiin. Lisäsin myös kahden sitruunan kuoren ohuina suikaleina. Sitruunankuoria paljon käyttävälle voin suositella ns. strimlarautaa, joka on näitä keittiön hifistelyvälineitä mutta sellaiseksi harvinaisen usein käytetty ainakin meidän taloudessa. Tulee näppärästi sitrusta grillimarinadeihin, leivonnaisiin ja vaikka glögin piristykseksi.

strimla
Strimlarauta mallia Ikea, hintaa pari euroa.

Muita mausteita valitsin vähän fiilispohjalla, tällä kertaa käteen sattui tällainen kokoelma.

Raparperikatkero

  • puoli tl mustapippureita
  • 1/4 tl korianterinsiemeniä
  • muutama neilikka
  • puolikas vaniljatanko. Tästä oli jo aiemmin rapsutettu siemenet johonkin muuhun käyttöön mutta tuoksua ja makua irtoaa silti erittäin runsaasti
  • jokunen tähtianis
  • ropsaus mustapippureita
  • pieni pätkä kanelitankoa
  • jotain katkeraa: keltakatkeron juuri (gentian root), voikukan juuri, raparperin juuri tai kiinapuun kuori. *)
  • katkeron määrä on sitten aika vaikea opastaa. Litran pulloon jo muutama gramma keltakatkeroa antaa oikein mukavan terän. 2-5 grammaa kuivattuna 1-3 eri katkeroyrttiä on aika hyvä ohjenuora per litra. Liikaa jos laittaa niin saattaa joutua jatkamaan alkoholilla melkoisen paljonkin.

Ainekset sekoitetaan lasipurkkiin ja päälle kaadetaan alkoholia niin paljon että kaikki peittyy. Reilu puoli litraa meni tällä kertaa. Annetaan maustua pari viikkoa ja ravistellaan ajoittain. Kun alkaa olla valmista, siivilöidään mausteet ja raparperit huolella pois ja makeutetaan desilitralla sokeria. Tavallisen sokerin sijaan voi käyttää toki vaikka hunajaa tai pienissä määrin siirappia. Kandisokerilla saa hienon värin ja aavistuksen paahtuneen makua.

Ensimmäisen kokeiluni lopputulos oli sekä onnistunut että pieni pettymys. Raparperikatkero oli kivennäisveteen sekoitettuna oikein raikasta ja miellyttävää, raparperi ja vanilja tuntuvat selvästi mutta varsinainen katkeron maku on aika vaisu. Mainio kesäjuoman pohja silti, mutta seuraavissa kokeiluissa lisäsin happamuutta ja katkeruutta edellämainituilla juurilla. Jossain ohjeissa laitetaan sitrushedelmistä valkoistakin osaa mukaan mutta se hiukan epäilyttää, pitänee kokeilla varovaisesti. Alkoholina kannattaa ehdottomasti käyttää mahdollisimman vahvaa, yli 70 -prosenttista koska miedommat eivät vain irrota tarpeeksi makua ja eteerisiä öljyjä mausteista. Laimennetaan sitten ennen käyttöä ja tarvittaessa myös makeutetaan.

Valmistin taannoin myös pullollisen erittäin onnistunutta mahakatkeroa, josta tuli aika hyvä Underberg -kopio mutta onnistuin hukkaamaan reseptiraapusteluni jonnekin. Pohjana oli kuitenkin tämä:

https://www.tastingtable.com/cook/recipes/how-to-make-amaro-recipe

Siinä käytin katkerona kaikkia tuossa yllä mainittuja. Etenkin raparperin juuri oli paljaaltaan aivan kammottavan pistävää, mutta muhittuaan aikansa maku tasoittui oikein mukavaksi.

*) Disclaimer: kiinapuun kuori on Fimean rohdoslistalla joten en suosittele tilaamaan, voi tulla rapsuja tullissa. Ajoittain saattaa löytyä luontaistuotekaupoista. Kiinapuu on isommissa määrin myös myrkyllistä, eli kotioloissa annostuksen kanssa pitää olla varovainen, vaikka tuote sinänsä on yleisesti kyllä ihan elintarvikekäytössä. Esimerkiksi tonic -vesi saa makunsa juuri kiinapuun kuoresta. En lähde neuvomaan käyttöä tarkemmin tässä.

Valmis seos saa makuuntua muutaman viikon hämärän kaapin suojissa.
Valmis seos saa makuuntua muutaman viikon hämärän kaapin suojissa.

3 kommentit

  1. Kiinanpuunkuoren kanssa kannattaa olla varovainen, kiniiniä on kuitenkin suurissa pitoisuuksissa myrkyllistä. Perus-schweppesissäkin sitä on niin paljon, että juomalla 1,5-2l päivässä parin päivän ajan saa korvat soimaan ja kuulee mielenkiintoisia “äänihallusinaatioita”, testattu on henkilökohtaisesti! 😉

    Ja vaniljatangossa aromit ovat niissä pitkissä säikeissä, ei siemenissä.

    Mutta ettei mene aivan saivarteluksi, niin täytyy kehua blogia ja tekstejä; hyvää settiä!

  2. Pitänee tutustua tarkemmin kiinanpuun käyttöön ja annosteluun ennenkuin valmistaa gintonicit toisesta ulottuvuudesta.

    Tuo vaniljajuttu olikin uutta minulle… Mutta taitaa niitä säikeitä irrota myös siemeniä kaavittaessa mukaan, sen verran tuhti vaniljan aromi irtoaa vaikka vaniljakastiketta tehdessä kun rapsuttaa vaniljapötkön sisällön sekaan 🙂

    1. Käsittääkseni vaniljansiemenet rapsutetaan mukaan tuotteeseen osin siksi, että ennenvanhaankin tehtiin niin ja nykyään siksi, että pöljäki näkee, että tuotteessa on ehtaa vaniljaa. Pääasia on kuitenkin, että palon viiltää auki ja vähän murskaa sitä.

Kommentoi

%d bloggaajaa tykkää tästä: